Minkälainen kitara sopii parhaiten soittoharrastuksen aloittamista suunnittelevalle? Entä lapselle? Olen kerännyt alle hieman tietoa, jolla sinä tai lapsesi pääsette alkuun oikeanlaisen kitaran valinnassa ja soittoharrastuksen aloittamisessa.
Kitaroita on nylonkielisiä akustisia, eli klassisia kitaroita, teräskielisiä akustisia kitaroita ja sähkökitaroita. Merkkejä ja malleja on pilvin pimein. Perushyvät aloittelijan kitarat ovat hinnaltaan noin 120-250€ luokkaa. Halvempiakin kitaroita toki on, mutta niiden soitettavuudesta ja vireisyydestä ei voi mennä takuuseen.
Mikäli välttämättä haluaa halvemman soittimen ostaa, kannattaa se hankkia musiikkiliikkeestä, eikä marketista. Musiikkiliikkeessä osataan neuvoa hankinnassa tarkemmin ja kitarat ovat halvimmillaankin soitettavia.
Markettien kitaroissa on se vaara, että ne ovat käypiä vain leluiksi tai koristeiksi. Tämä on huonompi homma, jos soittaminen tempaa mukaansa niin, että haluaa aloittaa soittotunnit.
Kitaroita kannattaa myös katsoa käytettynä esimerkiksi Tori.fi-palvelusta tai Muusikoiden.netistä (säästää luontoa ja lompakkoa!).
Jos budjetti on esimerkiksi 300€, saa käytettynä sillä hinnalla parempilaatuisen soittimen kuin uutena. Käytettynä ostettaessa on toki hyvä varmistaa, että soitinta pääsee kokeilemaan ennen ostoa.
Nopea vastaus: Yksi suosituimmista ja varmimmista vaihtoehdoista on Yamahan C ja CG -sarjan aloittelijoille suunnatut klassiset kitarat.
Ne ovat hinta-laatusuhteeltaan hyviä ensisoittimia, joilla saat kitaran alkeet haltuun. Niistä löytyy kokoja niin lapsille kuin aikuisillekkin. Hinnat ovat uutena 120-160€ luokkaa. Erityisesti voin suositella Yamahan C40-mallia yli 9-vuotiaille lapsille ja aikuisille.
Sähkökitaraa etsivälle voi toimia soittajan iästä riippuen joko Squierin pienemmät mini-sähkökitarat tai vaikkapa Yamahan Pacifica -mallit.
Yamahan mallit:
- Täysikokoinen (4/4): Yamaha C40
- Hieman pienempi koko (3/4): Yamaha CS40 II
- Pieni koko (1/2): Yamaha CG102
Lisää tietoa eri kokoluokista löydät artikkelin alaosassa olevasta kuvasta.
Nylonkielinen, teräskielinen vai sähkökitara? Mikä kitaroiden ero on?
Nylonkielisen, eli klassisen kitaran kieliä on kevyt painaa, mutta siinä on melko leveä otelauta ja pienikätiset saattavat kokea sen alkuun hankalaksi. Varsinkin jos kyseessä on täysikokoinen (4/4) kitara.
Nylonkielisiä saa myös monissa eri kokoluokissa, joista kerron enemmän alempana. Nylonkielisessä kitarassa on pehmeä ääni ja sitä soitetaan usein sormilla näppäilemällä. Sitä on toki myös mahdollista soittaa plektralla.
Teräskielistä akustista kitaraa kannattaa kokeilla nylonkielisen kanssa samalla kertaa ja vertailla kumpi tuntuu ja kuulostaa paremmalta. Teräskielisen ääni on kirkkaampi ja kuuluvampi.
Teräksiset kielet vaativat hieman enemmän voimaa sormilta, mutta ohuempi kaula toisaalta lisää hieman soittomukavuutta. Teräskielistä voidaan soittaa sekä näppäilemällä että plektralla.
Myös teräskielisiä saa muutamissa eri kokoluokissa, vaikkakin pienemmät versiot ovat harvinaisempi näky musiikkiliikkeissä.
Akustisissa kitaroissa saattaa olla mukana sisäänrakennettu mikrofoni, eli elektroniikka, joka mahdollistaa yhdistämisen piuhalla vahvistimeen tai PA-kaiuttimiin. Nämä mallit ovat aina jonkin verran kalliimpia, mutta niitäkin saa melko edullisesti.
Elektroniikka ei kuitenkaan ole aloittelijalle välttämätön. Elektroniikalla varustettuja akustisia kutsutaan elektroakustisiksi.
Puoliakustinen kitara taas viittaa enemmänkin sähkökitaraan, jossa on ontto koppa, mutta mitä ei ole tarkoitettu soitettavaksi akustisesti.
Sähkökitaraa soitetaan yleensä aina plektralla. Sähkökitarassa on kaikkein ohuin kaula ja se on oikein säädettynä helpompi soittaa useisiin akustisiin kitaroihin verrattuna.
Sähkökitaroitakin myydään lasten kokoluokassa, mutta suurin osa musiikkiliikkeiden tarjonnasta on yleensä täysikokoisia. Internetistä voi löytää lasten sähkökitaroita lisäämällä hakukenttään sana "mini" tai "lyhytskaalainen".
Sähkökitara vaatii kaverikseen vahvistimen, jonka kautta kitaran ääni vahvistetaan. Sähkökitaroita on monen mallisia, muotoisia ja värisiä. Pääasia on, että kitara tuntuu hyvältä soittaa ja siinä on kaikki ominaisuudet, mitä soittaja tarvitsee.
Kitaran virityksestä voit lukea lisää täältä!
Millaista musiikkia haluat kitaralla soittaa?
Kitaran valintaan vaikuttaa myös musiikkimaku. Jos haluaa soittaa rock- tai heavymusiikkia, on sähkökitara melko selkeä valinta. Lisäksi bändisoitosta haaveilevalle sähkökitara on ehdoton.
Teräskielinen akustinen taipuu toki myös alkuun vaikkapa AC/DC:n tyylisiin rokkibiiseihin. Rokkibiiseistä tuttua särökitaran soundia tosin akustisella ei saa tuotettua. Mikäli tykkäät laulaja/lauluntekijä -musiikista tai haluat säestää itseäsi, on akustinen kitara hyvä valinta.
Nylonkielinen yhdistetään usein klassiseen musiikkiin, mutta sillä voidaan aivan hyvin soittaa myös esimerkiksi pop-musiikkia.
Sähkökitaran tyyppiä valitessa kannattaa myös miettiä, haluaako soittaa enemmän rock- ja heviosastoa vaiko kevyempää musiikkia tai bluesia. Raskaampaan musiikkiin on hyvä valita kitaraan kaksikelaiset mikrofonit (mikit), eli humbuckerit, kun taas kevyempään musiikkiin voi riittää yksikelaiset, eli singlecoil-mikit.
On myös olemassa sähkökitaroita joissa on kaulan puolella yksikelainen ja tallassa kaksikelainen mikrofoni. Tästä kannattaa vielä kysyä lisää musiikkiliikkeen myyjältä.
Millainen kitara sopii lapselle?
Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että lapsille ensikitaraksi sopii parhaiten nylonkielinen akustinen, eli klassinen kitara. Lasten kohdalla kitaraksi kannattaa aina valita hieman normaalia kokoa pienempi. Pienempi kitara mahtuu helpommin syliin, jolloin soittaminen on helpompaa ja soittoasento pysyy oikeana.
Pienemmässä kitarassa on myös kapeampi kaula, joten lapsen pienet sormet eivät joudu tekemään niin isoja venytyksiä. Nylonkielisen kitaran kielet ovat myös kevyempiä painaa ja rasittavat sormia vähemmän kuin teräskielisen kitaran kielet.
Nylonkielisissä kitaroissa normaali koko on 4/4. Normaalista koosta lähdetään laskemaan alaspäin pienempiin kokoihin suhdelukuja käyttämällä.
Pienin malli, eli 1/8 kitara tunnetaan myös guitalele-nimestään. Nimi johtuu siitä, että sen sointi on korkea ja se kuulostaa lähes samalta kuin ukulele.
Ainoa miinus 1/8 koossa on, että siinä on eri vire kuin muissa kitaroissa. Sen vuoksi guitalelellä opetellut soinnut joutuu ajattelemaan eri vireessä isompiin kitaroihin siirryttäessä, vaikkakin sointukuviot pysyvät samana. Tämä voi olla aloittelijalle hankalaa.
Guitalelen sijaan voi hyvin pienelle lapselle harkitakin ukulelea. Ukulelet ovat halpoja ja niistä saa helpommin irti muutamat perus soinnut millä soiton pääsee aloittamaan.
Voit lukea lisää ensimmäisen ukulelen ostamisesta toisesta blogikirjoituksestani.
Soitonopettajan kokemukseni mukaan pienellä kitaralla pärjää aina lasten kanssa. Pientä kitaraa pystyy soittamaan vielä myöhemmälläkin iällä, mutta liian iso kitara alkuvaiheessa saattaa olla jopa osatekijänä motivaation hiipumisessa jolloin kitaran alkeet jäävät helposti opettelematta.
Suosittelisinkin käymään musiikkiliikkeessä kokeilemassa erityisesti kokoja 1/2 ja 3/4 lapselle, joka iältään kykenee näitä kokoja soittamaan. Ne kun ovat sopivasti muiden kokojen välimaastossa.
Nylonkieliset kitarat ovat pienemmällekkin soittajalle keveitä kuljettaa ja ne eivät myöskään vaadi vahvistinta, joten soittaa voi missä vaan. Ääni ei myöskään ole yhtä häiritsevä muille samassa talossa asuville.
Sähkökitara lapselle?
Jos lapsi on selkeästi enemmän rock-musiikkiin taipuvainen, kannattaa hänelle ehdottomasti harkita sähkökitaraa. Oikeanlainen kitara motivoi lasta soittamaan aivan eri tavalla.
Sähkökitaran kaula on myös paljon kapeampi kuin klassisen kitaran ja sen vuoksi helpompi soittaa. Mikäli lapsi on noin 9-vuotias tai nuorempi, on hyvä ostaa hänelle aluksi pienempikokoinen mini-sähkökitara. Mini-sähkökitaroita valmistaa ainakin Fenderin halpamerkki Squier.
Varttuneemmalle lapselle voi jo harkita vaikkapa Squierin täysikokoista sähkökitaraa. Myös Yamahan Pacifica-sarja on hyvä aloittelijan sähkökitara.
Alla olevasta kuvasta saa yleiskäsityksen nylonkielisten eri kokoluokista ja ikähaarukasta. Koot 1/4 ja 7/8 osuvat viereisten mallien väliin. HUOM! Kuvan ikäsuositukset ovat suuntaa-antavia.
Mietitkö aloittavasi kitaratunnit? Lue lisää tarjoamastani opetuksesta.
Mitä tarvikkeita mukaan kitaralle?
Viritysmittari: Kaikki kitarat pitää virittää ennen jokaista soittokertaa, joten viritysmittari on ehdoton. Kätevä ja edullinen viritysmittari on kitaran lapaan liitettävä klipsimittari. Klipsimittari poimii kitaran rungosta kielten värähtelyn, joten kitaran voi virittää meluisassakin ympäristössä ilman, että mittari häiriintyy.
Perinteisemmät mittarit joko kuuntelevat kitaran akustista ääntä tai ne saa johdolla yhdistettyä kitaran ulostuloon, mikäli kitarassa sellainen on. Viritysmittarit ovat edullisia ja hinnat liikkuvat noin 10–20€ paikkeilla.
Viritysmittareita saa myös ladattua sovelluksina puhelimeen jopa ilmaisena. Hakusanana toimii "guitar tuner". Suosittelen kuitenkin lisäksi oikeaa fyysistä viritysmittaria.
Plektrat: Plektroja kannattaa ostaa mukaan useampia vaikka aluksi suunnittelisikin soittaa kitaraa sormilla. Plektroja löytyy pilvin pimein ja niitä voi ostaa vaikkapa muutamia erilaisia kokeiluun.
Ohuilla plektroilla saadaan ohut ja kirkas ääni, kun taas paksummilla tuhdimpi ja tummempi. Itse suosin ja suosittelen hieman paksumpia plektroja, koska ne ovat monikäyttöisempiä ja niiden ääni on täyteläisempi. Hyviä paksuuksia on esimerkiksi 1,5mm ja paksummat. Jos aiot soittaa rockia tai heavya, on paksu plektra ehdoton.
Varakielet: Kitaran mukaan kannattaa ottaa ainakin yksi paketti varakieliä siltä varalta, että kieli sattuu katkeamaan.
Kieliä on eri paksuuksissa, ja yleisin sähkökitaran kielisetti on .009 paksuus. Muita yleisiä ovat .010 ja .011 paksuudet. Mitä isompi numero, sitä paksumpi kieli/setti. Sähkökitaran setin paksuudesta puhutaan yleensä ohuimman e-kielen paksuuden mukaan.
Teräskielisissä akustisissa kitaroissa on setin paksuus on yleensä välillä .010–.013. Nylonkielisissä kitaroissa paksuutta mitataan sanoilla "low", "middle" ja "high". Middle on siis yleensä hyvä keskipaksuus. Kielistä kannattaa kysyä lisää musiikkiliikkeen myyjältä.
Yksi kielisetti maksaa noin 7–13€.
Kantopussi tai laukku: Kitaraan kannattaa ehdottomasti ostaa kantopussi, jotta se pysyy suojassa kuljetuksen ajan. Kitaraa kannattaa myös säilyttää pussissa, kun sitä ei soita.
Kitaroille on saatavana lisäksi kovia laukkuja, jotka suojaavat kitaraa vielä paremmin kovan ulkokuorensa ansiosta. Pehmeän kantopussin etuna on, että sen saa helpommin selkään jolloin kuljetus on vaivattomampaa.
Perus pehmeät kantopussit ovat noin 20–45€ hintaisia. Kovat laukut ovat kalliimpia ja lähtöhinnat liikkuvat 50–100€ paikkeilla kotelosta ja ostopaikasta riippuen.
Kitaravahvistin ja piuha: Jos aiot hankkia sähkökitaran, tarvitset sille myös vahvistimen. Vahvistin ja kitara liitetään yhteen johdolla, eli kitarapiuhalla.
Ensivahvistimena toimii hyvin jokin pieni vahvistin jossa on sisäänrakennettuna särö ja muita efektejä. Pienissä vahvistimissa on usein myös paikka kuulokkeille, jotta harjoittelu ilman muiden häirintää onnistuu paremmin.
Itse käytän harjoitteluun kotonani pientä ja suosittua Roland-merkkistä Micro Cube GX -vahvistinta. (Hinta uutena noin 130€.) Vahvistin riittää kotona harjoitteluun varsin hyvin.
Toinen hyvä ja suosittu ensimmäinen vahvistin löytyy Korgin Katana -sarjasta. Katanasta ja Rolandista löytyy eri kokoja ja niissä on sisäänrakennettuna erilaisia efektejä, kuten särö ja kaiku joilla kitaran ääntä saa muunneltua.
Mikäli kuitenkin tiedät aikovasi soittaa bändissä, tarvitset isomman vahvistimen ja hieman enemmän tehoa. Tarjontaa on paljon ja vahvistimista kannattaa kysyä lisää musiikkiliikkeen myyjältä.
Kitarapiuhoja on paljon eri kuoseissa ja mitoissa. Kuosilla ei ole väliä soinnin kannalta. Pituus sen sijaan on hyvä katsoa sopivaksi.
Efektipedaalit: Kitaran ääntä voidaan muunnella monenlaisilla erikseen myytävillä efektipedaaleilla. Pedaalit kytketään vahvistimen ja kitaran väliin kitarapiuhalla. Efektit kytketään päälle ja pois polkemalla niitä jalalla. Yleisiä kitaraefektipedaaleja ovat erilaiset säröt, kaikuefektit reverb ja delay ja modulaatioefektit kuten chorus ja flanger. Edellä mainituissa efektikategorioissa on aivan valtava määrä eri valmistajien versioita.
Jos ostat vahvistimen, kuten aikaisemmin mainitsemani Korg tai Roland, et välttämättä aluksi tarvitse erillisiä efektipedaaleja. Yleensä erilliset efektipedaalit hankitaankin vasta myöhemmässä vaiheessa soittoharrastusta.
Mistä aloittelijan kannattaa hankkia kitara?
Varmin paikka ostoksille on musiikkiliike, jossa on laaja valikoima ja asiantunteva palvelu. Hyvää palvelua saat esimerkiksi F-musiikista tai muusta paikallisesta musakaupasta.
Jos musiikkikappa on kaukana tai muuten hankalassa paikassa, löydät myös perus kitaratarvikkeet, kuten virittimen, piuhoja tai plektroja Verkkokauppa.comin tai Clas Ohlsonin myymälöistä.
Jos olet asiaan perehtynyt ja tiedät mitä ostat, löydät kattavan valikoiman ja yleensä melko hyvät hinnat Euroopan suurimman musiikkiliikkeen Thomannin verkkosivuilta. Huomaa kuitenkin, että Thomannilta tulee muutaman kympin postikulut alle 149€ ostoksiin.
Tsekkaa ihmeessä Tori.fi:n ja Muusikoiden.netin torin tarjonta käytettyjen kitaroiden ja tarvikkeiden kohdalla!
Kuinka paljon rahaa tarvitaan?
Tässä karkea arvio uutena ostetun kitarapaketin hinnasta.
Akustinen kitarapaketti:
- Kitara 120–160€
- Viritin 15€
- Kantopussi 30–60€
- Plektroja 5€
Yhteensä: 170–240€
Huom: Valmiita kitarapaketteja, joihin sisältyy kaikki tai suurin osa yllämainituista, voi saada halvemmallakin.
Sähkökitarapaketti:
- Kitara 150–250€
- Vahvistin 100€
- Viritin 15€
- Kantopussi 30–60€
- Plektroja 5€
Yhteensä: 300–430€
Huom: Valmiita kitarapaketteja, joihin sisältyy kaikki tai suurin osa yllämainituista, voi saada halvemmallakin.
Muutamia luotettavia ja edullisia kitaramerkkejä
Fender
Yamaha
Epiphone (Gibsonin halpamerkki)
Jackson
Ibanez
Ortega
Squier (Fenderin halpamerkki)
Ostoslista musakauppaan:
- Sähkökitara vai nylonkielinen/teräskielinen akustinen kitara?
- Viritysmittari (klipsimittari vai tavallinen?)
- Plektroja
- Varakieliä setti
- Kantopussi/laukku
- Vahvistin (vahvistin josta löytyy särö ja muita efektejä)
- Kitarapiuha
- Kitarahihna
Jätä tykkäys ja kommentoi artikkelia alempana. Kiitos! :)
Tekstin kuvat ja grafiikka: Tuukka Nygård